Jenni on näytelmä nuoresta naisesta, joka yrittää toimia itsensä ja yhteiskunnan sääntöjen kannalta mahdollisiimman oikein tilanteessa, jossa työ vie terveyden, toinen työ tarjoaa vielä mahdollisuuden jatkaa, ja oikeusjärjestelmä arvioi tapahtunutta jälkikäteen asiakirjojen, näyttökynnysten ja normien kautta.
Näytelmä on fiktiivinen, mutta se on mukailtu tositapahtumista, joita on käsitelty Lakimies-lehden numerossa 3-4/2026 julkaistussa oikeustapauskommentissa “VakO H1074/2024 – Työstä eroamisen pätevät syyt ja viivästymishyvityksen edellytykset”.
Joskus yksilön tilanne ei rakennu yhdestä selvärajaisesta perusteesta, vaan terveydellisten, sosiaalisten, työolosuhteisiin liittyvien ja moraalisten syiden yhteisvaikutuksesta. Jos jokainen peruste arvioidaan erikseen ja todetaan erikseen riittämättömäksi, kokonaisuus voi kadota oikeudellisesta arvioinnista. Tapahtunut ei siis mahdu sellaiseen muotoon, jossa järjestelmä olisi valmis tunnistamaan sen.
Näytelmä ei pyri jäljentämään tapausta sellaisenaan. Se käyttää taiteen keinoja kysyäkseen, miltä oikeudellinen arviointi voi näyttää sen kokijan näkökulmasta. Näytelmä yhdistää taiteen ja oikeuden todellisuuden. Se pyrkii tekemään näkyväksi kohdan, jossa oikeudellinen kieli ei enää vain kuvaa ihmisen elämää, vaan alkaa kirjoittaa sitä uudelleen.
Henkilöt
Jenni – nuori aikuinen nainen. Ensin postinjakaja, myöhemmin maatalouslomittaja, lopulta opiskelija, joka yrittää jatkaa elämäänsä samalla kun hänen kesäänsä arvioidaan takautuvasti papereista.
Jenni ei ole kapinallinen. Hän ei lähde työstä siksi, ettei haluaisi tehdä työtä, vaan siksi, että työ alkaa viedä häneltä kyvyn pysyä ihmisenä. Hän yrittää tehdä kaiken oikein: kysyy neuvoa, hakee toista työtä, kerää selvityksiä, valittaa, todistaa.
Aaro – Jennin isoveli. Kymmenen vuotta Jenniä vanhempi. Kuoli oman käden kautta Jennin ollessa 12-vuotias.
Näyttämöllä Aaro on muisto, ääni ja sisäinen keskustelukumppani. Hän ilmestyy, kun Jenni joutuu virallisen kielen kanssa tekemisiin: lukemaan, vastaamaan, muotoilemaan, todistamaan. Aaro ei ole yliluonnollinen tyyppi eikä kummitus sanan tavanomaisessa merkityksessä. Hän on se osa Jennistä, joka on oppinut puhumaan järjestelmän kieltä, koska tavallinen puhe ei enää riitä.
Hän on ironinen, tarkkanäköinen ja suojeleva. Hän osaa sanoa sen, mitä Jenni ei vielä uskalla.
Eno – Jennin äidin veli. Suvussa sivuun jäänyt mies, josta on totuttu ajattelemaan, että hän on hankala, kömpelö tai väärässä paikassa oikeassa.
Eno ei hallitse pykäliä, käsitteitä eikä viranomaiskieltä. Hän kysyy vääriä kysymyksiä väärällä hetkellä ja sanoo asioita liian suoraan. Mutta hän tuo ruokaa, ostaa tarvikkeita, kuskaa eri paikkoihin, ja pysyy paikalla silloin, kun muut antavat neuvoja puhelimessa tai ovat hiljaa.
Äiti – Jennin äiti. Läsnä lähinnä puhelimessa. Äiti rakastaa tytärtään, mutta hänen rakkautensa kulkee varoitusten, vähättelyn ja vanhojen sukuasetelmien läpi. Hän pitää enoa hankalana ihmisenä, sellaisena joka ei hyväksy asioita ”sellaisina kuin ne ovat”. Äidin puheessa kuuluu kauna siitä, että eno ei ole koskaan suostunut asettumaan hänen todellisuuteensa.
Työnjohtaja – postinjakelun työnjohdon edustaja. Tehokkuuden, mitoituksen ja vastuun siirtämisen ääni. Hän ei huuda, uhkaa tai nöyryytä. Hän puhuu järjestelmän lauseita: poikkeamista, reiteistä, normaalista työkyvystä ja oman työn suunnittelusta. Siksi hän on tietystä näkökulmasta vaarallinen. Hän ei näe Jenniä sortuvana ihmisenä, vaan työprosessin häiriönä.
Työterveyshoitaja – ammattilainen, joka kuuntelee ja kirjaa. Ei lainkaan välinpitämätön, mutta hänen keinonsa ovat rajalliset. Hän voi tehdä kirjauksia ja antaa suosituksia, mutta ei voi virallisesti todeta että Jenni katoaa itseltään, eikä hän voi muuttaa organisaatiokulttuuria.
I NÄYTÖS: POSTIREITTI
Kohtaus 1: Aamu ennen kaupunkia
Näyttämö on hämärä. Kylmä sinertävä valo. Lattialla on postilaukku, heijastinliivit, märät kengät ja puhelin, jonka herätys soi liian aikaisin. Lipaston päällä on vanha valokuva: kuudesluokkalainen Jenni seisoo nuoren miehen vieressä. Mies on kymmenen vuotta häntä vanhempi ja hymyilee kuin olisi juuri sanomassa jotakin, mitä ei saisi sanoa ääneen.
Jenni makaa sängyssä. Kello on lähestyy viittä, ja kohta puhelin hälyttää. Jenni tietää sen alitajuisesti, koska hän on maannut hereillä jo kaksi tuntia saamatta unta. Hän hengittää kuin ihminen, joka laskee, paljonko itsestä on vielä jäljellä.
Puhelin soi. Hän sammuttaa hälytyksen.
Jenni Ei vielä.
Puhelin värähtää uudestaan. Ei herätys, vaan viesti työvuororyhmästä.
Jenni ottaa puhelimen, lukee näytöltä. Ei ääneen, ensin. Hänen ilmeensä ei muutu, mutta hartiat laskeutuvat vähän.
Jenni ”Reittien jakelutavoitteet ovat sitovia. Poikkeamat ilmoitettava viipymättä. Oman työn suunnittelu kuuluu työntekijän vastuulle.”
Jenni laskee puhelimen syliinsä.Hän pukee. Liike on automaattista. Hän vetää hiukset kiinni, etsii hanskoja, löytää toisen patterin alta.
Hän ottaa avaimet lipaston päältä. Valokuvakehys heilahtaa. Jenni suoristaa sen.
Aaro Sinä et koskaan osannut lähteä ajoissa.
Jenni pysähtyy. Ei säikähdä. Ääni on tuttu.
Jenni Ei nyt.
Aaro Aina sama vastaus.
Jenni Minulla on töitä.
Aaro Niin oli minullakin.
Hiljaisuus. Jenni ottaa laukun.
Valo vaihtuu. Rappukäytävä. Ovi. Ulkona sataa räntää.
Jenni Tämä ei ole vielä mitään.
Hän nostaa postilaukun. Paino näkyy kehossa.
Jenni Tämä on vain työtä.
Hän lähtee.
Kohtaus 2: Työnjohdon huone
Pöytä, tietokone, seinällä aikataulutaulukko. Työnjohtaja istuu näyttöä kohti. Jenni seisoo.
Työnjohtaja Reitillä on ollut taas viivettä.
Jenni Siellä on kaksi uutta porrasta, joissa ei ole hissiä. Ja se yksi talo, jossa ovikoodit eivät toimi.
Työnjohtaja Kaikilla reiteillä on poikkeamia.
Jenni Minä en ehdi tauolle.
Työnjohtaja Tauot pidetään työn sallimissa rajoissa.
Jenni Työ ei salli.
Työnjohtaja Silloin pitää suunnitella oma tekeminen paremmin.
Jenni Minä olen ollut sairaana. Migreeni tulee heti aamulla. En saa nukuttua, kun tiedän, että seuraavana päivänä sama alkaa uudestaan.
Työnjohtaja Oletko ollut yhteydessä työterveyteen?
Jenni Olen.
Työnjohtaja Hyvä. Sitten mennään työterveyden ohjeiden mukaan.
Hiljaisuus.
Jenni Mutta jos se johtuu työstä?
Työnjohtaja katsoo näyttöä.
Työnjohtaja Työ on mitoitettu normaalin työkyvyn mukaan.
Aaro ilmestyy ovenpieleen. Vain Jenni näkee hänet.
Aaro Siinä se tuli.
Jenni Mikä?
Aaro Lause, joka näyttää neutraalilta ja tekee sinusta ongelman.
Pimeä.
Kohtaus 3: Työterveys
Tuoli, pöytä, vesilasi, tietokone. Työterveyshoitaja kirjoittaa. Jenni istuu takki sylissä.
Työterveyshoitaja Miten uni?
Jenni Katkeilee.
Työterveyshoitaja Ruokahalu?
Jenni En muista.
Työterveyshoitaja Migreeniä kuinka usein?
Jenni Jos minä sanon, että aina, se kuulostaa liioittelulta.
Työterveyshoitaja Sanotaan sitten, että usein.
Hän kirjoittaa.
Jenni Voitteko te kirjoittaa siihen, että työ aiheuttaa tämän?
Työterveyshoitaja pysähtyy hetkeksi.
Työterveyshoitaja Voin kirjata, että koet oireiden liittyvän työkuormitukseen.
Jenni Mutta jos se ei ole vain kokemus?
Työterveyshoitaja Kirjaan sen, mitä voidaan kirjata.
Näppäimistön ääni.
Työterveyshoitaja
”Potilas kuvaa työssä kuormitusta, univaikeutta, ahdistuneisuutta ja migreenioireilua. Kokee oireiden liittyvän työolosuhteisiin. Suositellaan sairauslomaa ja työjärjestelyjen selvittämistä.”
Jenni kuuntelee. Sanat ovat melkein oikein, mutta eivät osu.
Jenni Siinä ei lue, että minä en enää kestä.
Työterveyshoitaja En minä sellaista voi kirjoittaa, keksitään joku muu tapa.
Jenni Miten se sitten sanotaan?
Työterveyshoitaja katsoo näyttöä.
Työterveyshoitaja ”Jaksaminen on heikentynyt.”
Jenni huokaisee ja pukee takin päälleen.
Jenni Niin.
Hän ottaa laukun lattialta. Sen hihna tarttuu hetkeksi tuolin jalkaan.
Työterveyshoitaja Muista levätä.
Jenni katsoo häntä. Ei vihaisesti, vaan väsyneesti.
Jenni Mihin kohtaan päivää?
Työterveyshoitaja ei vastaa. Hän katsoo näyttöä ja tallentaa merkinnän.
Jenni vilkaisee pöydällä olevaa vesilasia. Se on yhä täysi.
Hän lähtee.
Valo jää hetkeksi vesilasiin.
Pimeä.
Kohtaus 4: Enon ensimmäinen käynti
Jennin keittiö. Pöydällä avaamaton leipäpussi, laskuja, työvuorolista. Eno seisoo ovella ulkotakki päällä.
Eno Minä olin tuossa lähellä.
Jenni Missä lähellä?
Eno No en ihan lähellä. Mutta ajattelin poiketa.
Jenni ei kutsu sisään, mutta eno tulee silti varovasti. Hän katsoo ympärilleen, lempeän käytännöllisesti, ei siis lainkaan tuomitsevasti.
Eno Oletko syönyt?
Jenni Kaikki kysyvät sitä.
Eno Hyvä. Sitten se on varmaan tärkeää.
Jenni Ei tämä ole ruoasta kiinni.
Eno Harva asia on. Mutta ilman ruokaa kaikki on pahempaa.
Jenni ärähtää väsyneesti.
Jenni Sinä et ymmärrä tätä.
Eno nyökkää.
Eno En varmaan.
Tauko.
Eno Mutta voin minä tehdä voileivän.
Jenni katsoo häntä kuin tämä olisi puhunut väärää kieltä.
Valo himmenee, kun eno avaa leipäpussin.
Kohtaus 5: Päätös lähteä
Jenni yksin. Keittiön pöydällä on kannettava tietokone, puoliksi juotu kahvi, tyhjä rahkapurkki ja paperi, johon hän on luonnostellut viestiä työnantajalle.
Hän kirjoittaa.
Jenni Jos mitään ei tehdä, minä en voi jatkaa.
Hän pysähtyy. Poistaa viimeisen lauseen. Kirjoittaa uudestaan.
Jenni Työssä jatkaminen on käynyt terveydelleni liian kuormittavaksi.
Aaro istuu pöydän toisessa päässä. Hän lukee tekstiä, vaikka näyttö ei ole häntä kohti.
Aaro Parempi.
Jenni En kysynyt.
Aaro Kysyit silloin, kun aloit kirjoittaa niille.
Jenni Minä haluan sanoa tämän niin, että ne ymmärtävät.
Aaro Ei. Sinä haluat sanoa tämän niin, että ne eivät voi olla ymmärtämättä.
Jenni katsoo näyttöä.
Jenni Olen ottanut kuormituksen esiin työnjohdon ja työterveyden kanssa. Pyydän, että työjärjestelyihin tehdään välittömästi muutoksia. Jos tilanne ei muutu, en voi jatkaa tässä työssä.
Hän lukee virkkeen uudestaan. Se kuulostaa vieraalta, mutta käyttökelpoiselta.
Jenni Tässä ei lue, että minä pelkään mennä aamulla takaisin, koska pelkään romahtavani.
Aaro Ei.
Jenni Eikä siinä lue, että minä en enää tunnista itseäni, kun tulen kotiin.
Aaro Ei lue sitäkään.
Jenni Eikä siinä lue, että jos minä jään, minä alan vihata kaikkea. Työtä, ihmisiä, itseäni.
Aaro Kuulostat varmalta.
Jenni Miksi edes kirjoitan tämän?
Aaro Koska pelko ei ole toimenpidepyyntö. Viha ei ole selvitys. Ja itseltään katoava ihminen on liian epätarkka ilmaisu.
Jenni sulkee silmänsä hetkeksi ja kirjoittaa vielä yhden lauseen.
Jenni Katson, että työn jatkaminen nykyisissä olosuhteissa vaarantaa vakavasti terveyteni ja työssä jaksamiseni.
Aaro nyökkää melkein huomaamattomasti.
Puhelin värähtää. Jenni katsoo sitä. Viesti maatalouslomituksen yhteyshenkilöltä.
Hän lukee ensin hiljaa. Sitten ääneen, varovasti, kuin ei vielä luottaisi siihen.
Jenni ”Tarjolla sijaisuuksia heinäkuusta alkaen. Työ sisältää eläinten hoitoa, lypsyä, ruokintaa ja tilakohtaisia tehtäviä.”
Tauko.
Aaro katsoo häntä.
Aaro No?
Jenni Se on työtä.
Aaro Sitä se taitaa olla.
Jenni katsoo puhelinta. Hänen kasvoilleen tulee ensimmäistä kertaa pieni, epävarma valo.
Jenni Se on eri tavalla totta kuin nykyinen paikka, jossa kuihdun elävältä.
Aaro ei vastaa.
Jenni Minusta on vielä tekemään työtä.
Hän sanoo sen kuin puolustautuisi jotakuta näkymätöntä vastaan.
Jenni Minä vain en voi tehdä tätä työtä.
Hän katsoo työnantajalle kirjoittamaansa viestiä. Sitten maatalouslomituksen viestiä.
Aaro Jos lähdet, sinun pitää joskus todistaa, ettet lähtenyt tyhjän päälle.
Jenni katsoo Aaroa kysyvästi.
Aaro Laita viesti talteen.
Jenni ymmärtää, muttei vielä täysin. Hän ottaa kuvakaappauksen.
Pimeä.
II NÄYTÖS: NAVETTA
Kohtaus 1: Ensimmäinen aamu tilalla
Ääniä: lehmä, metallinen ämpäri, lypsykoneen humina. Valo on lämmin mutta varhainen. Jenni seisoo kumisaappaissa, hiukset kiinni, kasvot väsyneet mutta keskittyneet.
Maatalouslomittajan työ ei ole romanttista. Se on fyysistä. Se haisee. Se vaatii muistamista. Portti pitää sulkea. Hana pitää sulkea. Oikea eläin pitää tunnistaa. Kädet likaantuvat ennen kuin päivä on kunnolla alkanut.
Jenni nostaa rehusäkin. Paino tuntuu, mutta eri tavalla kuin postilaukku.
Postilaukku oli täynnä ihmisten nimiä, ovikoodeja, osoitteita ja rappuja, joissa kukaan ei avannut ovea. Hän kulki ihmisten kotien ohi näkemättä heitä.
Navetassa lehmä tuhahtaa heti, kun Jennin käyttäytyminen poikkeaa tavanomaisesta. Tällä kertaa Jenni potkaisee vahingossa sinkkiämpäriä.
Jenni pysähtyy.
Jenni Anteeksi.
Hän sanoo sen ensin tottumuksesta. Sitten huomaa, ettei eläin vaadi anteeksipyyntöä. Se vain odottaa ja katsoo.
Jenni laskee rehusäkin alas.
Jenni Sinä ainakin sanot heti, jos jokin on pielessä.
Hän puhuu eläimelle hiljaa, melkein häveten.
Jenni Ei tarvitse arvata.
Lehmä hengittää raskaasti. Lämmin ilma osuu Jennin käteen.
Jenni koskettaa eläimen kylkeä varovasti.
Jenni Postissa minä en tavannut ketään. Kaikki olivat nimiä laatikoissa. Täällä sinulla on silmät.
Aaro seisoo oviaukossa. Hän ei pilkkaa. Ei korjaa.
Aaro Ole varovainen. Se on iso.
Jenni Tiedän.
Aaro Ja todellinen.
Jenni katsoo eläintä.
Jenni Niin.
Hän naurahtaa ensimmäisen kerran.
Jenni Tämäkin on raskasta.
Tauko.
Jenni Mutta tämä ei valehtele, että minä olen yksin.
Pimeä.
Kohtaus 2: Autossa enon kanssa
Eno ajaa. Jenni istuu etupenkillä työvaatteissa. Hän on väsynyt, mutta ei samalla tavalla murskattu kuin postireitin jälkeen. Ikkunat ovat vähän huurussa. Takapenkillä on tyhjä mehutölkki, huomioliivi ja navetalta mukaan tarttunutta heinää kengänpohjissa.
Eno Haisee navetalta.
Jenni Kiitos.
Eno En minä pahalla. Isä haisi aina samalta, kun tuli sedän tilalta.
Tauko.
Eno Oliko siellä parempi olla kuin postilla?
Jenni katsoo ulos.
Jenni Oli. Vaikka raskasta.
Eno nyökkää. Hän ajaa hetken hiljaa.
Eno Raskas työ ei ole sama asia kuin paha työ.
Jenni vilkaisee häntä. Ei sano mitään.
Eno Minä luin siitä jutun.
Jenni Mistä jutun?
Eno Postista. Tai niistä työoloista. Siinä sanottiin, että ihmiset palavat loppuun. Että johtaminen on huonoa ja ilmapiiri sellainen, ettei kukaan oikein uskalla sanoa mitään ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Jenni kääntää katseensa takaisin ikkunaan.
Jenni Ne ovat uutisia vasta, kun tarpeeksi moni hajoaa.
Eno Sinä et siis ollut ainoa.
Jenni Ei se auta.
Eno Ei kai. Mutta se tarkoittaa, ettet sinä keksinyt sitä.
Tauko.
Jenni Minä en halua olla esimerkki mistään.
Eno Et sinä ole esimerkki. Sinä olet ihminen.
Jenni nielee. Auto kulkee märkää tietä pitkin. Tuulilasinpyyhkimet liikkuvat hitaasti.
Jenni Navetassa minä tiesin, miksi olen väsynyt.
Eno Siinä jutussa sanottiin, että moni lähtee, koska ei jaksa enää.
Jenni hymyilee väsyneesti, melkein ivallisesti.
Jenni Mutta jos lähtee, se on oma syy.
Eno puristaa rattia vähän kovemmin.
Eno Se on outo sääntö.
Tauko.
Eno Minusta paha työ on sellainen, josta ihminen lähtee pois pienempänä kuin meni sisään.
Jenni katsoo häntä. Tällä kertaa hän kuulee.
Jenni Sinä sanot joskus asioita liian hyvin.
Eno Vahingossa.
Auto jatkaa pimeään.
Kohtaus 3: Kirje
Keittiö. Ilta on tulossa, mutta valoa ei ole sytytetty. Ikkunan takana on märkä piha ja harmaa taivas, sellainen valo, joka ei kunnolla lopu eikä ala.
Pöydällä on avattu kirjekuori, puoliksi juotu tee, kuivunut leivänkannikka ja puhelin. Tiskialtaassa on yksi muki ja lusikka. Eteisen naulakossa roikkuu navetalta haiseva takki. Lattialla on kuivunut kurajälki, jota Jenni ei ole huomannut siivota.
Ovenkahvassa roikkuu muovikassi. Eno on jättänyt sen siihen aiemmin. Jenni ei ole vielä nostanut sitä sisään.
Jenni seisoo pöydän ääressä ja pitää kirjettä kädessään.
Jenni Ei.
Hän lukee saman kohdan uudestaan. Ja sitten vielä kerran, hitaammin.
Puhelin soi. Äiti.
Jenni vastaa.
Äiti No? Tuliko se?
Jenni Tuli.
Äiti Mitä siinä sanotaan?
Jenni ei vastaa heti. Hän katsoo kirjettä, sitten puhelinta, sitten ikkunaa, jonka lasissa oma kuva näkyy heikosti.
Jenni Minä soitin niille ennen kuin lähdin.
Äiti Kenelle?
Jenni Työ- ja elinkeinotoimistoon. Minä selitin, että olen vaihtamassa työtä. Että en jää pois töistä, vaan että minun on pakko vaihtaa työpaikkaa. Että menen maatalouslomittajaksi.
Äiti Niin.
Jenni Ne sanoivat, että työpaikan vaihtaminen on ok.
Tauko.
Äiti No hyvä.
Jenni nostaa kirjettä vähän ylemmäs.
Jenni Ei ole.
Äiti Miten niin?
Jenni lukee paperista.
Jenni ”Työnhakijan katsotaan eronneen työstä ilman työttömyysturvalaissa tarkoitettua pätevää syytä, eikä siten ole oikeutettu soviteltuun työttömyysetuuteen.”
Hän pysähtyy.
Jenni “Koska työnhakija on itse päättänyt työsuhteensa, hänelle asetetaan korvaukseton määräaika.”
Äiti Eli karenssi?
Jenni Niin.
Äiti Mutta jos ne sanoivat puhelimessa muuta?
Jenni Se ei lue missään.
Aaro ilmestyy valokuvan vierestä huoneeseen. Hän seisoo pöydän toisella puolella, kirjeen kohdalla.
Aaro Sanat kuolevat ensimmäisenä.
Jenni Älä.
Äiti Mitä?
Jenni Ei mitään.
Äiti vaihtaa sävyä, käytännöllisemmäksi.
Äiti Onko se eno siellä?
Jenni katsoo ovenkahvassa roikkuvaa muovikassia.
Jenni Ei.
Äiti Kun minä vaan mietin, ettei sinun kannata nyt antaa hänen sotkea tätä. Hän tarkoittaa varmaan hyvää, mutta hänellä on aina ollut vähän sellainen tapa tehdä asioista vaikeampia.
Jenni ottaa muovikassin sisään. Siellä on leipää ja valmisruokaa.
Jenni Hän toi ruokaa.
Äiti Niin. No se on hyvä. Mutta älä ala nojata häneen liikaa.
Jenni Miksi?
Äiti Koska hän on hankala tyyppi.
Jenni katsoo kirjettä. Sitten muovikassia pöydällä.
Jenni katkaisee puhelun.
Hiljaisuus.
Aaro seisoo pöydän toisella puolella.
Aaro Se ei ollut vastaus.
Jenni Ei.
Aaro Mutta se oli selitys.
Jenni Mille?
Aaro ei vastaa.
Jenni Tämä ei voi jäädä tähän. Minun pitää valittaa päätöksestä.
Jenni vetää tuolin esiin ja istuu. Tuoli narskahtaa. Hän avaa tietokoneen. Näyttö valaisee keittiön kylmästi.
Aaro hymyilee vähän, surullisesti.
Aaro Nyt alkaa todistaminen.
Pimeä.
III NÄYTÖS: ENSIMMÄINEN OIKEUSASTE
Kohtaus 1: Keittiön pöytä muuttuu arkistoksi
Pöydällä pinoja: lääkärimerkinnät, työtodistus, tulorekisteriote, oma selvitys, viestit työnantajalle. Jenni on kirjoittanut otsikoita muistilapuille. Aaro istuu pöydän toisessa päässä, vaikka tuoli on tyhjä. Hän lukee papereita tavalla, joka on liian nopea ihmiselle, joka ei ole enää elossa.
Jenni Terveys.
Hän siirtää pinon.
Jenni Työnantaja.
Toinen pino.
Jenni Uusi työ.
Kolmas pino.
Jenni Arvot.
Hän pysähtyy.
Jenni Mihin minä laitan sen, että en enää voinut katsoa itseäni, jos jään?
Hän ei löydä sille pinoa.
Aaro Ei sitä laiteta mihinkään. Se on liikaa ihmiselle ja liian vähän lomakkeelle.
Jenni Älä ole runollinen.
Aaro En minä. Hallinto on. Se muuttaa elämän abstraktiksi ja väittää olevansa täsmällinen.
Ovikello. Eno tulee sisään tulostepaperipaketin kanssa.
Eno Ostin paperia.
Jenni Minulla on paperia.
Eno Nyt on enemmän.
Hän laskee paketin pöydälle liian juhlallisesti.
Jenni Sinä et voi auttaa tässä.
Eno En minä niistä pykälistä tiedäkään.
Tauko.
Eno suoristaa tyhjiä papereita, koska haluaa tehdä jotakin.
Eno Tehdään yhdessä valitus. Minä autan parhaani mukaan. Ainakin voin keittää teetä?
Jenni ei sano heti mitään. Nauru ja itku käyvät yhtä aikaa kasvoilla, mutta kumpikaan ei pääse ulos.
Lopulta hän nyökkää.
Kohtaus 2: Ensimmäisen oikeusasteen ratkaisu
Jennin keittiö. Sama pöytä, nyt siistimpi kuin aiemmin. Liian siisti. Pinoissa on valitus, liitteet, tulosteet, opiskelutodistus ja kirjekuori.
Jenni seisoo ikkunan luona. Eno istuu pöydän ääressä päätös kädessään. Hänellä on lukulasit, jotka hän on ostanut huoltoasemalta. Ne ovat vähän vinossa.
Eno Luetaanko?
Jenni ei käänny.
Jenni Lue.
Eno selvittää kurkkuaan.
Eno ”Hakijan valitus hylätään.”
Tauko.
Eno No ne sanovat sen heti.
Jenni sulkee silmänsä.
Jenni Lue eteenpäin.
Eno ”Esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella hakijaa ei voida pitää pitkäaikaisesti tai pysyvästi…”
Hän pysähtyy.
Jenni vastaa katsomatta häneen.
Jenni Soveltumattomana.
Eno Niin. ”Soveltumattomana postinjakajan työhön.”
Hän asettelee itsensä paremmin tuoliin ja korjaa ryhtiään.
Eno Mutta ethän sinä sanonut, että olet ikuisesti rikki. Sinä sanoit, ettet pystynyt jatkamaan siinä työssä.
Jenni Se ei ole sama asia.
Eno Ei näköjään.
Hän jatkaa.
Eno ”Asiassa ei ole osoitettu, että työnantaja olisi menetellyt niin vakavasti työsuhteeseen liittyvien velvoitteidensa vastaisesti, että hakijalla olisi ollut oikeus päättää työsuhde mainitulla perusteella.”
Hän lukee virkkeen uudestaan hiljaa, suuta liikuttaen.
Eno Tämä on pitkä tapa sanoa, että niiden mielestä se mitä luin uutisista ei ollut tarpeeksi vakavaa, vaikka näit sen jo kauan ennen kuin asia nousi otsikoihin.
Jenni tuijottaa kahvinkeitintä keittiön nurkassa.
Jenni Heidän olisi pitänyt olla itse paikalla näkemässä.
Eno Sinulle se oli sinulle tarpeeksi vakavaa.
Jenni ei vastaa.
Eno kääntää sivua. Paperit kahisevat ja eno korjaa silmälasiensa asentoa.
Eno ”Uuden työn vastaanottamista ei ole osoitettu lain tarkoittamalla tavalla vähintään yhtä työllistäväksi.”
Hän pysähtyy.
Eno Vähintään yhtä työllistäväksi.
Tauko.
Eno Miten ne voivat sanoa noin? Sinähän olit siellä. Minähän hain sinut sieltä, vaikka kuinka usein.
Jenni Ne eivät kysy, olinko siellä.
Aaro ilmestyy pöydän toiselle puolelle. Hän katsoo päätöstä, ei Jenniä.
Aaro Ne kysyvät, oliko se sillä tavalla työtä, että se kumoaa toisen työn jättämisen.
Eno ei kuule Aaroa. Jenni kuulee.
Eno Siinä oli eläimet. Ne aamut. Ne saappaat. Ja etkös sinä saanut enemmän rahaakin sieltä lomitushommasta?
Jenni Ne eivät ole näyttöä.
Eno Minusta ne ovat.
Jenni kääntyy viimein pöytään päin.
Jenni Mitä lopussa sanotaan?
Eno katsoo paperin loppuun.
Eno Että valitus hylätään.
Tauko.
Eno Ja että tästä voi valittaa.
Jenni hengittää sisään. Hitaasti.
Jenni Ensimmäinen taistelu.
Eno katsoo häntä.
Jenni Ei viimeinen.
Aaro seisoo hiljaa. Tällä kertaa hän ei lisää mitään.
Jenni ottaa päätöksen enolta ja asettaa sen muiden papereiden päälle.
Jenni Sitten kirjoitetaan uudestaan.
Eno nyökkää, vaikka ei tiedä vielä miten.
Eno Minä voin ajaa kirjastolle.
Valo himmenee.
Kohtaus 3: Kirjasto
Tulostimen ääni. Jenni ja eno seisovat laitteen vieressä. Pöydällä on muistitikku, papereita, henkilökortti, opiskelutodistus ja puhelin, jonka näyttö syttyy vähän väliä.
Tulostin jumittaa.
Jenni Ei. Ei nyt.
Eno Rauha. Katsotaan.
Jenni Tämä pitää lähettää tänään.
Eno Niin lähetetään.
Jenni Sinä et ymmärrä. Jos tästä puuttuu jotain, ne sanovat, ettei ole näyttöä.
Eno Laitetaan sitten kaikki.
Jenni Ei voi laittaa kaikkea. Pitää laittaa oikeat.
Eno Mistä ihminen tietää etukäteen, mikä on oikea?
Jenni ei vastaa. Hän selaa papereita. Yksi niistä on taiteltu monta kertaa auki ja kiinni.
Jenni Tässä lukee: “Hakijan tulee esittää selvitys työstä eroamisen syistä sekä siitä, että uusi työ on ollut vähintään yhtä työllistävä kuin aiempi työ.”
Eno Yhtä työllistävä?
Jenni Niin.
Eno Miten se todistetaan?
Jenni Sitä minä yritän selvittää.
Aaro seisoo pöydän toisella puolella ja katsoo paperia.
Aaro Ne eivät kysy, oliko työ totta. Ne kysyvät, oliko se oikealla tavalla totta.
Jenni vilkaisee häntä, mutta ei vastaa.
Puhelin värähtää. Jenni vilkaisee näyttöä. Hän lukee viestin kerran. Sitten uudestaan. Kasvoille ei tule yllätys, vaan jokin, joka muistuttaa ennakolta tiedettyä menetystä.
Eno Mitä nyt?
Jenni Lomitusvuoroja ei enää jatketa.
Eno Miksi?
Jenni Ei ole tarvetta. Tai on tarvetta, mutta ei minulle. En minä tiedä.
Hän laskee puhelimen pöydälle.
Eno Voiko siitä kysyä?
Jenni Voi kaikesta kysyä.
Tauko.
Jenni Se ei tarkoita, että vastaus muuttaa mitään.
Tulostin nytkähtää. Ei vielä tulosta.
Jenni siirtää papereita. Opiskelutodistus jää näkyviin.
Eno Onko tuo se koulun paperi?
Jenni On.
Eno Sinähän aloitit jo.
Jenni Niin.
Eno Eli tämä ei koske enää tätä hetkeä?
Jenni pudistaa päätään.
Jenni Ei. Tämä koskee kesää.
Eno Sitä väliä ennen koulua.
Jenni Niin. Sitä väliä, jossa minun piti pysyä jotenkin jaloillani.
Tauko.
Eno Ja kun et saanut sitä rahaa, niin sinä lainasit.
Jenni ei katso häntä.
Jenni Niin.
Eno Ei sitä tarvitse sanoa niin kuin se olisi häpeä.
Jenni Minusta se tuntuu siltä.
Hiljaisuus.
Aaro katsoo heitä molempia. Kerrankin hän ei heti käännä mitään pykäläkieleksi.
Tulostin alkaa toimia. Paperit tulevat ulos hitaasti, yksi kerrallaan.
Jenni ottaa ensimmäisen paperin. Se on lämmin.
Jenni Terveys ei riittänyt. Työnantajan menettely ei riittänyt. Uusi työ ei riittänyt. Arvot eivät riittäneet.
Eno Mutta eihän se ollut niin.
Jenni Mikä?
Eno etsii sanoja. Hän katsoo paperipinoja, opiskelutodistusta ja puhelinta.
Eno Ei se ollut yksi asia kerrallaan. Sinä et lähtenyt siksi, että yhtenä aamuna vain päätit. Siihen oli kertynyt kaikkea. Reitit. Se, ettet ehtinyt syödä. Se, että olit sairaana. Se, että sanoit siitä. Se, ettei mikään muuttunut. Sitten tuli navettatyö. Ja koulu. Ja se kesä, joka piti vain päästä jotenkin yli.
Jenni katsoo häntä yllättyneenä.
Eno Jos ottaa yhden palan kerrallaan, niin kaikki näyttää pienemmältä kuin se oli.
Tauko.
Aaro Siinä se on.
Jenni Mikä?
Aaro Se, mitä sinä olet koko ajan yrittänyt sanoa.
Jenni vetää läppärin lähemmäs. Hän kirjoittaa.
Jenni ”Terveys, työolosuhteet, työnantajan passiivisuus ongelmien korjaamiseksi, uusi työ ja eettinen ristiriita eivät olleet erillisiä syitä, vaan sama tapahtuma eri puolilta.”
Eno istuu hiljaa toiselle puolelle pöytää. Hänellä on kahvikuppi, jota hän ei juo.
Eno Tuon minä ymmärrän.
Jenni Minkä?
Eno Että joskus moni pieni ei ole pieni yhdessä.
Jenni ei sano mitään. Hän kirjoittaa lauseen muistiin, mutta ei sellaisenaan. Hän tekee siitä juridisemman.
Jenni ”Olosuhteiden kokonaisarviointi”.
Eno nyökkää kuin olisi juuri keksinyt sen.
Eno Niin. Se.
Aaro katsoo enoa pitkään.
Aaro Hän on viisaampi kuin te annatte hänen olla.
Jenni ei vastaa. Ei siksi, ettei kuulisi, vaan siksi, ettei suostu kuulemaan.
Vielä on olemassa jokin paikka, jonka hän ajattelee voivan nähdä kokonaisuuden.
Pimeä.
IV NÄYTÖS: YLIN TUOMIOISTUIN
Kohtaus 1: Odotus
Aika kulkee ilman tapahtumia.
Näyttämöllä valo vaihtuu hitaasti. Aamu. Ilta. Aamu. Ilta. Sama keittiö. Sama pöytä. Sama tietokone. Sama puhelin.
Jenni päivittää sähköpostin.
Ei uusia viestejä.
Hän kirjautuu asiointipalveluun.
Asia on vireillä.
Hän sulkee sivun.
Postiluukku kolahtaa. Jenni pysähtyy kuuntelemaan. Mainoksia. Taloyhtiön tiedote. Ei päätöstä.
Eteisessä ovat navettasaappaat. Niiden varressa on vielä kuivunutta savea, jota Jenni ei ole raaskinut pestä pois. Ne eivät enää haise navetalta. Se tekee hänet surullisemmaksi kuin hän haluaisi myöntää.
Pöydällä on laskuja: vuokra, sähkö, ruoka, lääkkeet, puhelinlasku. Jenni laskee, viivaa yli ja laskee uudestaan.
Hän kirjoittaa paperin reunaan summan. Katsoo sitä. Yliviivaa.
Aaro istuu lattialla seinää vasten. Hän ei lue papereita. Ei neuvo. On vain siinä.
Jenni Lehmä oppii ihmisen nopeammin kuin ihminen oppii lehmän.
Tauko.
Jenni Se yksi, jolla oli valkoinen merkki otsassa, tuhahti aina ensin. Ei siksi, että pelkäsi. Se vain päätti, ettei minun kannata tulla liian lähelle liian nopeasti.
Hän hymyilee vähän.
Jenni Postissa kukaan ei välittänyt edes tuhahtamalla, paitsi työnjohtaja. Ei reitti, ei aika, ei laatikot, ei rappukäytävät.
Tauko.
Jenni Navetassa jos tein väärin, sen näki heti. Eläin katsoi. Tai ei tullut. Tai tuli liian lähelle. Siinä ei ollut ovikoodeja ja reittisuunnittelun älypuhelinapplikaatioita välissä.
Aaro katsoo häntä.
Aaro Siksi sinä pidit siitä.
Jenni Minä pidin siitä, että jokin oli totta ennen kuin se piti todistaa.
Hiljaisuus.
Jenni ottaa laskimen. Näppäilee. Pysähtyy. Laskee uudestaan.
Jenni Jos tämä hyväksytään, minä en ollut väärässä.
Tauko.
Jenni Jos tämä hyväksytään, se ei ollut kaikki minun syytäni.
Hän katsoo saappaita.
Jenni Jos tämä hyväksytään, se kesä ei ollut pelkkä aukko papereissa.
Hän avaa sähköpostin vielä kerran.
Ei uusia viestejä.
Puhelin soi. Äiti.
Jenni katsoo näyttöä pitkään ennen kuin vastaa.
Äiti Oletko kuullut mitään?
Jenni En.
Äiti No. Nämä kestävät.
Jenni Niin.
Äiti Muista nyt, ettei kannata liikaa odottaa.
Jenni Mitä sitten pitäisi tehdä?
Äiti Elää.
Sana tulee liian kevyesti. Niin kuin se olisi itsestäänselvää.
Jenni ei vastaa.
Äiti Jenni?
Jenni katkaisee puhelun.
Hiljaisuus.
Aaro katsoo puhelinta. Sitten Jenniä.
Aaro Elää.
Jenni naurahtaa kerran. Kuivasti.
Jenni Millä?
Aaro ei vastaa.
Jenni ottaa laskupinon uudestaan eteensä. Siirtää ruokakuitin sivuun. Kääntää vuokralaskun nurinpäin, ettei näkisi summaa.
Hän katsoo saappaita.
Jenni Minä muistan vielä, miltä navetta kuulosti aamulla ennen kuin valot olivat kokonaan päällä.
Tauko.
Jenni Siellä jokin heräsi joka tapauksessa. Vaikka minä en olisi jaksanut.
Hän päivittää sähköpostin.
Ei uusia viestejä.
Valo himmenee hitaasti.
Kohtaus 4: Ylimmän tuomioistuimen tuomio
Olohuone. Taulutelevisio, divaanisohva ja marimekkokuvioiset lisätyynyt. Jenni istuu sohvalla. Aaro seisoo ikkunan luona päätös kädessään. Hän ei lue heti.
Jenni Lue.
Aaro katsoo paperia.
Aaro Oletko varma?
Jenni En.
Tauko.
Jenni Lue silti.
Aaro nyökkää. Hänen äänensä on rauhallinen. Siksi se on kovempi.
Aaro ”Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hakijan ja uuden työnantajan välille on syntynyt tosiasiallinen työsuhde.”
Jenni sulkee silmänsä. Ensimmäinen pieni helpotus.
Jenni Niin. Minä olin siellä.
Aaro Nyt se lukee siinä.
Tauko.
Aaro jatkaa.
Aaro
”Hakija ei kuitenkaan ole osoittanut, että uusi työ olisi ollut vähintään yhtä työllistävä kuin työ, josta hän on eronnut.”
Helpotus poistuu ennen kuin ehtii muuttua miksikään.
Jenni Mitä ihmettä? Minähän tein lomitustunteja siinä missä postiajoakin?
Aaro ”Työsuhteen tosiasiallinen syntyminen ei sellaisenaan osoita, että työn vastaanottaminen poistaisi työstä eroamiseen liittyvän seuraamuksen.”
Jenni katsoo sohvapöytää. Sohvapöydällä on puolillaan oleva vesilasi, jossa on sormenjälkiä.
Jenni Eli se oli totta, mutta väärällä tavalla.
Aaro ei vastaa.
Hän lukee eteenpäin.
Aaro ”Lääketieteellinen selvitys osoittaa tilapäistä työkyvyttömyyttä, mutta ei sellaista pitkäaikaista tai pysyvää soveltumattomuutta postinjakajan työhön, joka muodostaisi työttömyysturvalaissa tarkoitetun pätevän syyn työstä eroamiseen.”
Jenni Minun olisi pitänyt olla rikkinäisempi.
Aaro Tai pidempään.
Jenni Mutta ei liian rikkinäinen, koska sitten en olisi voinut mennä navettaan.
Aaro jatkaa.
Aaro ”Työnantajan menettelyä ei ole osoitettu niin vakavaksi, että se rinnastuisi työsuhteen välittömään päättämiseen oikeuttavaan perusteeseen.”
Jenni nyökkää hitaasti, kuin kuuntelisi jotakin jo tuttua.
Aaro ei sano mitään.
Jenni Entä kokonaisuus?
Aaro katsoo päätöstä. Kääntää sivua.
Hiljaisuus vastaa ennen häntä.
Aaro Ei täällä siitä puhuta.
Jenni Puhutaanko mitään?
Aaro etsii. Sitten lukee.
Aaro “Asiassa esitetty selvitys ei anna aihetta arvioida työstä eroamista toisin.”
Tauko.
Jenni katsoo häntä.
Jenni Siinä kaikki?
Aaro jatkaa, nyt hitaammin.
Aaro ”Työttömyysturvalaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla henkilökohtaiseen arvokonfliktiin perustuva eroaminen voitaisiin hyväksyä päteväksi syyksi työstä eroamiseen.”
Jenni istuu liikkumatta.
Jenni Ei säännöstä.
Aaro Niin.
Jenni Ei paikkaa sille.
Pitkä hiljaisuus.
Jenni ei liiku. Sitten hän naurahtaa kerran, melkein äänettömästi.
Jenni Te näitte, että se työ oli totta. Ja minulla oli vaikka kuinka monta syytä, miksi lomittajaksi vaihtaminen oli minun hyvinvointini kannalta välttämätöntä.
Hän nousee.
Jenni Ja se ei silti riittänyt.
Aaro laskee päätöksen pöydälle.
Jenni Ensin sanottiin, etten edes ollut työssä.
Tauko.
Jenni Sitten sanottiin, että olin, mutta sillä ei ollut väliä.
Aaro katsoo häntä. Hän näyttää väsyneemmältä kuin aiemmin.
Jenni Sano jotain.
Aaro avaa suunsa. Mitään ei kuulu.
Jenni ottaa päätöksen pöydältä ja lukee viimeisen rivin itse.
Jenni “Valitus hylätään.”
Hän laskee paperin takaisin pöydälle hyvin varovasti, kuin se voisi muuten särkyä.
Pimeä ei tule heti.
Jenni jää näkyviin pitkäksi aikaa.
Aaro seisoo ikkunan luona, mutta häntä ei enää kunnolla erota. Hän katoaa pimeyteen.
V NÄYTÖS: PEILI
Kohtaus 1: Enon ilta
Keittiö. Jenni seisoo ikkunan luona. Ovikello soi. Hän ei reagoi.
Ovi aukeaa varovasti. Eno tulee. Hänellä on muovikassi.
Eno Ovi oli auki.
Jenni ei vastaa.
Eno laskee pöydälle ruisleipää, kahvipaketin ja rasian makaronilaatikkoa.
Eno Ajattelin, että sulla ei ehkä ole tullut syötyä.
Jenni seisoo yhä ikkunan luona, katsellen puussa kiipeävää oravaa.
Eno katsoo päätöstä. Ei koske siihen.
Eno Tämäkö se on?
Jenni nyökkää.
Eno yrittää lukea ensimmäisiä rivejä. Hän ei ymmärrä kaikkea. Tai ehkä hän ymmärtää olennaisen: joku on kirjoittanut pitkän tekstin siitä, miksi hänen sisarentyttärensä hätä ei ollut riittävä.
Eno Voinko minä tehdä jotain?
Jenni naurahtaa. Se ei ole nauru.
Jenni Et sinä voi tälle mitään.
Eno nyökkää hitaasti.
Eno En varmaan.
Tauko.
Eno Mutta voin minä silti olla tässä.
Se on lause, jonka pitäisi merkitä jotakin. Ehkä se merkitseekin, mutta Jenni ei pääse siihen käsiksi.
Eno menee tiskialtaan luo. Pesee mukin. Pyyhkii pöydältä kahvirenkaat. Laittaa makaronilaatikon jääkaappiin.
Eno Laitoin tämän keskimmäiselle hyllylle.
Ei vastausta.
Eno Soitan aamulla.
Jenni nyökkää, vaikka ei tiedä vastaako.
Eno lähtee. Ovi sulkeutuu.
Asuntoon jää leivän tuoksu.
Kohtaus 2: Kylpyhuone
Kylpyhuoneen valo on liian kirkas. Jenni seisoo peilin edessä.
Hän odottaa ensin ääntä, jota ei tule.
Ripsiväri on valunut itkun mukana pitkin kasvoja. Mustat juovat kulkevat poskilla epätasaisina, kuin jokin sisällä olisi palanut ja jättänyt jälkensä iholle.
Hän nostaa käden pyyhkiäkseen ne pois, mutta pysähtyy kesken liikkeen.
Keittiössä on päätös. Sen kieli on levinnyt asuntoon niin kuin kylmyys konsanaan: pöydälle, tuolille, ovenkahvoihin, Jennin käsiin.
Jenni Aaro?
Hiljaisuus.
Jenni Minä kerroin. Minä todistin. Minä tein kaikkeni.
Hän avaa hanan. Vesi juoksee liian kovaa.
Jenni Mikään ei riittänyt.
Tauko.
Jenni Ja siksi kokonaisuus lakkasi olemasta.
Hän pesee kasvonsa. Musta väri leviää ensin lisää, sitten katoaa. Meikki lähtee. Ilme ei muutu.
Hän nostaa kasvot peiliin.
Jenni Minä uskoin oikeuteen samalla tavalla kuin ihminen uskoo lattiaan jalkojensa alla.
Tauko.
Jenni Ei täydellisenä. Ei erehtymättömänä. Mutta viimeisenä rakenteena.
Hän hengittää lyhyesti, melkein naurahtaa, mutta ääni katkeaa.
Jenni Jos kaikki muu pettäisi, jokin vielä kantaisi.
Hiljaisuus.
Jenni Mutta se ei ollut rakenne.
Hän katsoo itseään pitkään.
Jenni Se oli illuusio.
Valo kylmenee.
Jenni Minä en tiedä, kumpi on pahempaa. Että elämä pyyhitään pois vai että se palautetaan vain siksi, ettei sillä ole merkitystä.
Tauko.
Jenni On vain minimi. Ja päätös, jossa elämä kirjoitettiin toiseksi kuin se elettiin.
Pitkä hiljaisuus.
Jenni Minä katson peilikuvaani ja ymmärrän, etten ole menettänyt vain etuutta.
Tauko.
Jenni Olen menettänyt illuusion siitä, että elämässä olisi vielä korjaava mekanismi.
Hana valuu yhä. Jenni sulkee sen.
Täysi hiljaisuus.
Hän ei itke enää.
Jenni Se olisi edellyttänyt, että jokin minussa vielä odottaa vastausta.
Valo sammuu.
Loppu