Yhdistyksemme on viime viikkoina käynyt kirjeenvaihtoa viranomaisten kanssa valmistellessaan kansalaisaloitetta vapaaehtoistoimintaa koskevaksi laiksi. Keskustelu on ollut asiallista, mutta osa vastauksista on koettu poikkeuksellisen tylyiksi. Samanaikaisesti vapaaehtoisena toimiva nuori, joka avustaa työssämme vilpittömästä halusta parantaa yhteiskuntaa, on kertonut nukahtamisvaikeuksista.
Vähävaraisten Oikeusturva ry toimii yhteiskuntavastuullisesti ja pyrkii noudattamaan lainvalmistelun hyviä käytäntöjä myös silloin, kun kyse on kansalaisaloitteesta. Olemme nojanneet Lainkirjoittajan oppaaseen ja pyrimme selvittämään jo valmisteluvaiheessa, miten ehdotettu sääntely vaikuttaisi viranomaisiin, niiden tehtäviin ja toimintamalleihin. Tämä on tietoinen valinta. Haluamme tehdä huolellista ja vastuullista työtä.
Siksi on perusteltua odottaa, että myös viranomaiset toimivat omien periaatteidensa mukaisesti. Hallintoa ohjaa palveluperiaate. Viranomaisen tehtävä ei ole vain rajata omaa toimivaltaansa, vaan myös edistää asiointia. Tähän liittyy muun muassa neuvontavelvollisuus – velvollisuus ohjata oikeaan suuntaan silloinkin, kun asia ei kuulu suoraan omaan toimivaltaan. Lisäksi hyvän hallinnon perusvaatimus on selkeä, asiallinen ja ymmärrettävä kielenkäyttö.
Kyse ei ole siitä, että viranomaisen pitäisi ottaa kantaa kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Kyse on siitä, miten vastaus annetaan. On eri asia todeta emme voi jatkaa kirjeenvaihtoa kanssanne kun vastata tavalla, joka auttaa ymmärtämään viranomaisen valintoja ja toimintaa muutoinkin kuin viittaamalla siihen, että ei kuulu vastaajan lakisääteisiin tehtäviin. Vielä suurempi ero on siinä, katkaistaanko keskustelu tylysti vai ohjataanko se oikeaan paikkaan.
Erityisen tärkeää tämä on nuorten näkökulmasta. Nuoret, jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen valmisteluun, muodostavat käsityksensä viranomaisista ja koko hallinnosta niiden vastausten perusteella, joita he saavat. Jos ensimmäinen kokemus on sulkeva ja kylmä, se jättää jäljen. Jos taas vastaus on asiallinen, kannustava ja ohjaava, se vahvistaa luottamusta ja halua osallistua.
Tämä kirjoitus ei ole arvostelu yksittäistä viranomaista kohtaan, vaan muistutus laajemmasta asiasta. Me kaikki rakennamme samaa yhteiskuntaa, myös ne nuoret, jotka nyt opettelevat toimimaan sen osana. Siksi viranomaisviestinnässä ei ole kyse vain tiedon välittämisestä, vaan myös siitä, millaisen kuvan annamme julkisesta vallasta ja sen suhteesta kansalaisiin.
Palveluperiaate, neuvontavelvollisuus ja hyvä kielenkäyttö eivät ole muodollisuuksia. Ne ovat luottamuksen perusta.
Kari Telaranta
Vähävaraisten Oikeusturva ry:n hallituksen puheenjohtaja